Viime vuosikymmenen alkupuolella aktiivisesti toiminut Mummypowder on herännyt horroksesta uuden miehistön kera. Nokkamies Janne Lehtinen on yhä ruorissa, mutta muilta osin jäsenet ovat seitsemän vuoden tauon aikana vaihtuneet. Bändin soundiin ei tällä kuitenkaan ole suuremmin vaikutusta ollut.
Mummypowderin jalat ovat aina olleet tukevasti 1990-luvulla. Se on kulkenut pitkälti samoja latuja esimerkiksi The Posiesin ja Sunny Day Real Estaten kanssa, joskin tulokset ovat olleet järjestään muutamaa astetta vaatimattomampia. Powerpopin ja -rockin yltiömelodisella kentällä Mummypowder on hyvästä yrityksestä huolimatta jäänyt valitettavasti pikkuveljen asemaan. Centuries Later ei tähän muutosta tuo, vaikka kyseessä onkin pieteetillä ja hyvällä maulla tehty pitkäsoitto.
Suurin Mummypowderin kompastuskivi on ykkösluokkaisen kappalemateriaalin puute. Lehtisen hieman ontuvan laulutulkinnan voi helposti vielä antaa anteeksi, mutta ympäripyöreitä biisejä on jo vaikeampi ohittaa. Tunteen ja yrityksen puutteesta ei bändiä kuitenkaan voi syyttää, sen todistaa muun muassa antaumuksellinen Can’t Own You. Onnistuneiden siivujen joukkoon on myös laskettava Face Down, joka muistuttaa alan kotimaisten kuninkaiden, Pennilessin ja Lemonatorin parhaista hetkistä.