MUMMYPOWDER: V. Strange

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Mummypowder-ideologi Janne Lehtisen bändittä tekemistä kotinauhoituksista koottu kolmevarttinen sisältää maukasta feedback-rockia, pari muotovaliota Badly Drawn Boy -laulelmaa, varsinaisten laulujen väleihin taiten tilkittyjä melodia- ja meluvinjettejä sekä yhden pompöösin ylilyönnin.

Arvio

MUMMYPOWDER
V. Strange
Rubato

Mummypowder-ideologi Janne Lehtisen bändittä tekemistä kotinauhoituksista koottu kolmevarttinen sisältää maukasta feedback-rockia, pari muotovaliota Badly Drawn Boy -laulelmaa, varsinaisten laulujen väleihin taiten tilkittyjä melodia- ja meluvinjettejä sekä yhden pompöösin ylilyönnin. Yli seitsemänminuuttisen Pinkishin vaikutus on sama kuin kansainvälisen kuvayhteyden katkeamisen kesken tv-ottelun: miksi helvetissä ei päästä jo takaisin asiaan!

Neljä vuotta sitten ilmestyneen The Heavyweight Champions -levyn miehistöstä on jäljellä vain Janne. Esikoisen kulmikkaasta ja raskaasti kitaroidusta indierockista sen sijaan on enemmän muistumia. Dinosaur Jr. -rakkaus näkyy ainakin uuden albumin nimibiisissä ja Trying To Ride A Donkeyssa. Albumin ylittämätön taidonnäyte on käyntikortiksi mihin tahansa laulunkirjoitustaloon kelpaava klassikkoballadi I Will Wait, jonka teema kerrataan levyllä kahteen kertaan.

Tietenkin levyä kuunnellessa rupeaa automaattisesti miettimään, miten kunkin kappaleen olisi voinut toteuttaa, jos mahdollisuudet olisivat olleet rajattomat. Silti V. Strange -levyä on kummallisen kiva kuunnella, suurelta osin Lehtisen persoonallisen, luontevan ja juuri ja juuri narinan välttävän äänen ansiosta. 

Lisää luettavaa