Turkulaiskaksikko Mystons tulee kolmannella albumillaan vähemmän mystisenä kuin nimestään voisi päätellä. Instrumentaatiostaan huolimatta duo ei hae inspiraatiota myöskään The White Stripesin menestysformulasta.
Kitaristi-laulaja M. Myston ja rumpali Jay Myston tarpovat levyllään grungen, metallin ja miksei bluesinkin upottavilla soilla. Ensi kuulemalla albumin matalalla soiva ja mustintakin syksyä painavampi synkkyys kumartaa ryhtiä, mutta ennen pitkää parivaljakon jyystö yltää jopa lievästi koomisiinikin mittoihin. Ahdistavuus kääntyy samalla silkaksi riemuksi.
Mystonsin biisit ruhjovat mieluusti kaiken alleen. Life In A Tomb on lauluosuutta myöten hilpeä kuin Joy Division, CrusHer ryntää luotisuoraan ja Mammothin riffiä on mahdotonta vastustaa. Billy Idol tanssi aikoinaan itsensä kanssa, mutta Dancing With Demons pyörähtelee yhtä luontevasti suoraan helvettiin, jossa Mystons tapaa Marilyn Monroen ja Elvis Presleyn. Taivaskin itkee kun Mourning Skyn rummut junttaavat beatin maan kamaraan tukevasti kuin muinoin Lyijykomppanian Moilasen lyöminä.
3-levy päättyy hippihuuruisia piirteitä sisältävän Gatheringin hartauteen. Viimeistään tässä vaiheessa huomaa, kuinka voimakkaan vastareaktion Mystonsin linjakkaan synkkä kaksinpuhelu on aiheuttanut. Masentumisen sijasta mieli on salakavalasti ylentynyt.