Street's Disciple on sattumanvarainen, kahdelle levylle jaettu kokoelma Nasin uusia, laadukkaita äänityksiä, jotka on itsevarmasti riisuttu yhtä lailla juhlavuudesta kuin kantavan teeman ohjauksesta. Tupla seuraa kaikin puolin hienosti menestynyttä God's Sonia, jonka tunne-skaala ja äänimaailma palauttivat uskon Nasiin yhtenä aikamme näkemyksellisimmistä kirjoittajista.
Nas ei tietenkään ole entisensä: hän on aikuinen mies, joka menetti ensin statuksensa ja sitten äitinsä. Vaikka 90-luvun mestari muuttuu, nöyrtyy ja kirjoittaa säkeistö kerrallaan lisää itsestään, hänen tekstinsä eivät aina yllä huomionkohteeksi harrastelijamaisen tuotannon muistuttaessa alhaisista standardeistamme.
On pakko nieleskellen myöntää, ettei Nas ole karistanut riippaansa. Nuorena nirsosti valikoineella MC:llä ei ole hienostunutta korvaa rytmeille, eikä hän ymmärrä todellisia mestareita, jollainen hänkin on sarallaan, tai kokonaisuuksia, joiden valmistamiseen hänellä on ainutkertaiset edellytykset. Poikkeuksellisistakin kappaleista on vielä matkaa kokonaisiin esityksiin, joissa musiikki ja teksti eivät kehity tahoillaan toisistaan riippumatta.
Nas on hyvin itsetietoinen, itsevarma ja sujut valintojensa kanssa, mutta hän kaipaa vastaavaa tuottajaa rinnalleen. Mainittavaa kehitystä ei ole havaittavissa, mutta asettuminen kanavoituu hitaasti ääneen, joka syventää tarinaa tyydyttävästi. Tällä erää on vaikea kuvitella kuultavan tämän fokusoituneempaa Nasia.
NAS: Street´s Disciple
Arvio julkaistu Soundissa 12/2004.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Arvio
NAS
Street´s Disciple
Columbia
Street´s Disciple
Columbia