Nasin kuninkaantauti eli rikkaan miehen sairaus ei varmaankaan ole tarttuvaa, mutta nostalgiatripille siitä joutuu. Maailmankuulu räppistara luikuttelee tällä kertaa pitkin muistojen kaistaa New Yorkin kulta-aikaan ennen Illmaticia (1994). Vahvasti vokalistin mukavuusalueella liikkuvan albumin on luottotuottanut nimensä veroinen Hit-Boy, jonka synteettiset soundit tuovat hieman vaihtelua Nasir Jonesilta totuttuihin viimeiseen asti viilattuihin kukoistuskauden vuosikertabiitteihin.
Vakavailmeisen räppärin ajan patinoima flow on edelleen lähes virheetön ja hänen narratiivinen lahjakkuutensa ilmeinen – voi kunpa hän vain käyttäisi kykynsä rahtusen ylevämpiin tarkoituksiin. Kuninkaallisiin keskittyvissä teksteissä muistetaan toki myös kuningattaria, heihin vaan suhtaudutaan hieman erilaisin äänenpainoin. Naissukupuoleen viitataan alentavasti tai jopa halveksuen. Rivien välistä paistava misogynia sekä artistin yksityiselämästä heijastelevat kootut selitykset eivät tällä erää varsinaisesti vakuuta Nasirin vilpittömyydestä tai miehen moitteettomuudesta siviilielämässään.