Uutiset hiphopin kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja, vaikka Nasir Jones ei olekaan tyytyväinen nykytilaan. Monista valituksen aiheista voi olla samaa mieltä, mutta jaksaisikohan niitä itse näin perusteellisesti vatvoa? Nas jaksaa, ja tekee siinä sivussa aika tyypillisen Nas-levyn, eli sellaisen, joka ei ole Illmatic (1994). Kaikkien Nas-levyjen arviot pyörivät tämän faktan ympärillä. Rivillä, rivien välissä tai lukijan päässä.
Hip Hop Is Deadilla on muutama todella kova raita, monta ihan mukiinmenevää ja nippu, joissa mennään rytisten metsään. Money Over Bullshit, You Can’t Kill Me, Blunt Ashes ja Let There Be Light toimivat loistavasti. Yleensä Scott Storch on hyödytön, mutta Snoop Doggilla vahvistettu Play On Playa on aika kova. Storchin toinen veto Carry On Tradition on löysä.
Toinen toivoton säätäjä Will.I.Am sentään suoltaa pelkkää kakkaa. Hip Hop Is Deadissa mies kierrättää luuppeja Nasin edelliseltä levyltä ja heittää sekaan vielä Apachen, että kornimittari pysyisi varmasti punaisella. Salaam Remin ja Will.I.Amin Who Killed It? yrittää tehdä Slick Rickit, mutta päätyy Spedeen, Veskuun ja Simoon eli on pään hajottavaa sössötystä. Viimeisenä vetonaan papumies kierrättää Nat King Colen Unforgettablen. Onneksi Dren tuottama Hustlers potkii sen verran hyvin, että ei tarvitse ruveta tökkimään neuloja Will.I.Am-voodoonukkeen.
