THE NEW TIGERS: The New Tigers

Arvio julkaistu Soundissa 9/2011.
Kirjoittanut: Sami Nissinen.

Arvio

THE NEW TIGERS
The New Tigers
Soliti

Brittiläisen, vuosien 1987-1995 välillä toimineen Sarah Recordsin artistit eivät nousseet koskaan parrasvaloihin, mutta yhtiön katalogi toimi merkittävänä suunnannäyttäjänä tulevaisuuden indiepoppareille. Sarahin soundista tuli käsite. 1960-luvun teinipop taittui The Field Micen, The Orchidsin ja Heavenlyn kaltaisten yhtyeiden käsittelyssä kotikutoiseksi ja sisäänpäin kääntyneeksi, haaveilumusiikiksi. Romanttispsykedeelisestä eskapismista tuli tyylin eetos.

1990-luvun alun kitarapop elää tällä hetkellä retro-suosiotaan. Aika näyttää, onko Nick Trianin uusi Soliti-yhtiö tämän ilmiön uusi airut. Ainakin asetelmat ovat kunnossa. The New Tigersin soundi on hempeä ja kaunis mutta sopivasti suttuinen. Soittajat voi nähdä mielessään tuijottelemassa kengänkärkiään. Komppi on tarkoituksellisen löysää ja hennot lauluosuudet on hukutettu vellovien, murisevien kitaroiden alle. Kappalemateriaalin osalta The New Tigers on kuitenkin lähempänä klassista voimapoppia. Yli kahdeksanminuuttisessa Pocket Full Of Sandissa kiteytyy kaikki se, mikä tekee tällaisesta musiikista vastustamatonta.

Vaikka lajityyppiin kuuluukin olennaisena introverttius ja DIY-asenne, kääntyy se paikoin yhtyettä vastaan. Etenkin laulaja-kitaristi Appu Jasun otteisiin toivoisi lisää täsmällisyyttä. 

Lisää luettavaa