Nuorten Marttyyrien toinen pitkäsoitto (omakustannedebyytti ilmestyi 2014) marssittaa esiin varmaotteisen oululaiskolmikon. Kotipaikka ei ole ainoa seikka, joka sitoo trion Kauko Röyhkän leppoisampaan tuotantoon – jotain vahvasti samaa on Taneli Topparin (laulu, kitara) jutustelevassa, lakonisesti parin nuotin melodioita jauhavassa laulutavassa sekä Joonatan Hamarin (basso) ja Artturi Kivelän (rummut) taloudellisessa luomusoundissa. Nykybändeistä mieleen nousevat Saijaa Saijaa ja Pimeys. Nuoret Marttyyrit on asenteeltaan punk mutta tyyliltään pikkuvanha.
Maan kiinnostavimpien uusien sanoittajien joukkoon nousevan Topparin tekstit ovat kaukana kauniista, mutta ne eivät myöskään kalastele pisteitä shokeeraamalla. Konkreettisina piirtyvissä tarinoissa kurjatkin asiat tuntuvat luontevilta – niiden vain todetaan tapahtuneen.
Kaikesta kuulee, että nuoresta iästään huolimatta Nuoret Marttyyrit on malttanut tehdä asiat oikeassa järjestyksessä. Ensin on kaivettu esiin, lukittu ja hiottu bändin tyyli ja soundi, tehty hyviä biisejä ja vasta sitten menty studioon tallentamaan ne huolella mutta liikoja kikkailematta. Tuloksena on kiinnostavan särmikäs, tyylitajuinen ja turhia hötkyilemätön pitkäsoitto, jonka aikana ei tarvitse miettiä, että mitä seuraavaksi vaan nauttia tästä mitä on nyt.
