Opereteista kitaran kuritukseen – Wolf Parade palasi sittenkin indie-maailman huipulle

Wolf Parade
Cry Cry Cry
Sub Pop

Kanadalainen Wolf Parade julkaisi vuonna 2010 hyviä arvosteluita saaneen ja kaupallisestikin menestyneen Expo 86 -levyn. Tätä seuranneen kiertueen jälkeen yhtye kuitenkin ilmoitti, että jää määrittelemättömän pituiselle tauolle. Vuodet kuluivat ja Wolf Paraden taru näytti taputellulta, mutta viime vuonna alkoi tihkua epämääräisiä tietoja yhtyeen paluusta. Cry Cry Cry on tämän vaivihkaa edenneen prosessin huipentuma – ja samalla muistutus siitä, miksi Wolf Parade on pitkän sapatinkin jälkeen yksi maailman tärkeimmistä indie rock -yhtyeistä.

Wolf Parade on ennen muuta kahden tasaveroisen voimahahmon (Spencer Krug ja Dan Boeckner) johtama yksikkö. Miesten kirjoittama materiaali eroaa lähtökohdiltaan toisistaan melkoisesti. Krugin pianovetoiset, eeppiset ja paikoin jopa operettimaiset sävellykset ovat kitaravetoiseen suoraviivaisempaan ilmaisuun luottavan Boecknerin kappaleiden suoranainen antiteesi. Silti, kun ne kulkevat Wolf Paraden musiikillisen prässäämön läpi, sopivat ne saumattomasti yhteen. Tämä, jos mikä, on suuren yhtyeen merkki.

Cry Cry Cry iloinen ja yllättävänkin verevä paluu vuosien takaiselta suosikilta. Ajat ovat muuttuneet paljon sitten At Mount Zoomer-mestariteoksen (2008), mutta Wolf Parade on edelleen siellä tiukassa ytimessä, johon se tauolle vetäytyessään jäi.