Kanadalaisen Wolf Paraden kaikilla jäsenillä on monta rautaa tulessa. Luovuuden keskiössä toimivan taiderockyhtyeen toinen albumi on edistyksellinen ennen muuta verrattuna kolme vuotta sitten ilmestyneeseen Apologies To The Queen Mary -debyyttiin. Viisikko on siis onnistunut kehittämään vahvuuksiaan ja viemään ilmaisuaan eteenpäin.
At Mount Zoomer -levy kasvaa mielessä kuin viljelmä tai levälautta – kurottautumalla koko ajan isommalle alueelle, muuttamalla muotoaan mutta pysymällä alati tunnistettavana. Levyn kappaleet eivät olekaan varsinaisesti sävellettyjä, vaan ne on leikattu ja liimattu läjään intensiivisistä improvisaatiosessioista. Niistä on ihan turha keskustella omina yksikköinä. Toisin sanoen tätä levyä ei kannata poimia hyllystä ilman aikomusta kuunnella sitä alusta loppuun.
Popmusiikin ideaan liitetään usein ajatus tarttuvuudesta ja toistosta. At Mount Zoomer -kokonaisuuden yhteydessä ei voi oikein puhua kummastakaan. Sen voima on valtavassa määrässä musiikillista informaatiota ja jatkuvasti kytevässä tunnelmassa. Lopullista selkoa siitä ei ota kuin sitkeästi kuuntelemalla, jos silläkään.
