Arvio: Michael Bleun High School Drama on pätevä puolustuspuhe ihmisen tekemän taiteen arvolle ja kauneudelle

Oli retromusiikista mitä mieltä tahansa, tuskin löytyy ketään, joka voisi kiistää Michael Bleun tuottaman vintagesoundin erot­tuvan edukseen kylmässä, algoritmien dominoimassa maailmassa.

Arvio: Luukas Oja sai räiskyvän live-energiansa taltioitua levylle – Tytöt pitää hauskaa soi räyhäkkäästi ja vapau­tuneesti

Asennetta ja tarttuvuutta on aina löytynyt, mutta nyt ote pitää entistäkin tiukemmin.

Arvio: Rättö ja Lehtisalo -kaksikon Herttakolmonen on viihdemusiikkia ihmisille, joilla on erilaisempi käsi­tys viihteestä

Herttakolmonen on hyvä ja helppo johdatus Porin sankareiden sekoiluun.

Arvio: Anna von Hausswolffin Iconoclastsin huiput saavat kaikki mielihyväreseptorit tuikkimaan

Erityisen kunnioituksen ansaitsee Hausswolffin kyky ilmentää aavaa tunnespektriä.

Arvio: Danny Brownin Stardustin tunnelma pohjautuu vastustamattomaan elämäniloon ja konstailemattomaan itseluottamukseen

Tärähtäneesti tempoilevat biitit ovat ihastuttavan hullunkurisia ja tarjoilevat makoisia paloja hyper­popin hurjistuneista ulottuvuuk­sista.

Arvio: Free Carmenin esikoisjulkaisuihin dokumentoituu paitsi rutkasti nä­kemystä myös häivähdys oppimisprosessista

Solstice-levyparin puntaroidut sävelkulut eivät avaudu hetkessä, vaan niiden kans­sa kannattaa viettää pitkiä aikoja. Palkintoja on luvassa vielä silloinkin, kun melodioiden ilmimuodot ovat käyneet tutuiksi.

Arvio: Voimametallista turpaanvetoa ilman höttöä – Frozen Land edustaa power metalin rajumpaa päätyä

Tietynlaisessa surumielisyydes­sään supisuomalaisilta kuulostavat biisit tempaavat mukaansa, mutta laulajalta kaivattaisiin enemmän hammasta ja asennetta.

Arvio: Kauan-yhtyeen Wayhome tuntuu yhdeltä 50-minuuttiselta kliimaksilta

Wayhome on aidosti matka, joka alkaa tietystä pisteestä, josta kuljetaan lukemattomien juo­nenkäänteiden ja tunteiden kautta jonnekin aivan muualle.

Arvio: Melody’s Echo Chamberin Unclouded on musiikkia nautinnon ja rentoutumisen hetkiin

Pulahdus unen ja valve­tilan väliselle rajavyöhykkeelle on nautinnollista kuunneltavaa, mikäli hyväksyy Me­lody Prochet'n pehmeydessään jyrkän estetiikan.

Arvio: Pitkän uran kunniakas päätös – Megadeth leipoo viimeisellä levyllään ammattilaismetallia pätevästi

Tarttuvuutta on kohtuulli­sesti, ja etenkin ärhäkkyys on ihas­tuttavan vahvasti läsnä.

Arvio: Yellowcard hallitsee yhä vanhat temppunsa – Better Days ei silti innosta

Hövelillä laatutakuulla silattuna standardituotteena albumi vastaa vähimmäislupauksiinsa.

Arvio: Kaunis Kuolematon taitaa melodisen doom metalin – Kun valo minussa kuoli on takuuvarmasti maistuva annos tyylilajin ystäville

Tarjolla on raskasta tarpomista, riipivästi sydänverta vuotavaa me­lankoliaa ja kauniita, surumielisen herkkiä melodioita.