Arvio: Tavallisen ihmisen elektropoptähti Sigridin There’s Always More that I Could Say on uhmakas ja voitonriemuinen erolevy

Sigridin mutkattomasta tamppauksesta tulee hyvälle mielelle.

Arvio: Despised Iconin biisimateriaali ei ole samalla tasolla toteutuksen kanssa

Vaikka toimitus onkin timantinkovaa, Shadow Workin biisit eivät jää mieleen.

Arvio: Topi Vellonen esittäytyy Hamina-sooloprojektillaan kotikutoisena ja puntaroidun monipuolisena

Vaikka mielikuvajuke­boksin soittolista rönsyilee, laulujen piirteet hahmottuvat selvärajaisina.

Arvio: Violator räiskii menemään thrash metalin perinteitä kunnioittaen, mutta lopullinen voima ja aggressio eivät välity

Kaikki on peri­aatteessa kondiksessa, mutta jotain uupuu. Tai ei oikeastaan uuvu, tätä menoa vain on kuultu likipitäen samanlaisena 1980-luvulta asti.

Arvio: Janne Westerlund raapii tunnekeskusta armotta – Sisar vaatii pysähtymistä

Kaiken muun unohtaminen Westerlundin (Sweetheart, Plain Ride, Circle) toisen suomenkielisen sooloalbumin vuoksi todella kannattaa.

Arvio: Finger Eleven ei ole lähelläkään tasoa, jolla se voisi olla – Last Night on Earth tarjoaa levyllisen unohdettavan ammattimaista jälkigrungea

Kun bändin ensimmäiset levyt olivat niin luovia ja kiin­nostavia, on todella outoa, miten kaavamaisen liukuhihnamaista sen tuotanto on ollut viimeiset parikymmentä vuotta.

Arvio: Kun tehdään black metalia, karheus kannattaa – White Baronessin ensiaskeleet eivät haparoi

Vaikka War Chariots -debyytillä kaikki kiiltelee uutuuttaan, White Baronessin musiikissa kuuluvat vankka tausta ja riuska tekemisen meininki.

Arvio: X’s for Eyes sijoittuu vahvasti The Red Jumpsuit Apparatus -yhtyeen osaamisalueelle

Tarjol­la on tunteikasta, jopa pehmeää rockia, jota on höystetty suhteel­lisen simppeleillä kitarariffeillä.

Arvio: Sariolan Voyagerille on tallennettu harvinaisen läsnä olevaa musiikkia

Albumia kuunnellessa hämmästyy toistuvasti, miten monikerroksisia äänimaisemia Petteri Sariolan näpeistä irtoaakaan.

Arvio: Mikä omaperäisyydessä hävitään, voitetaan korkojen kera silkalla energisyydellä – Mørket iskee kolmannella levyllään lujaa

Mørketin Del III: Dödsångestens fågelsångia on saatu odottaa pitkään, mutta viivästyminen ei kuitenkaan kuulu iskuvoimassa.

Arvio: Avatarin Don’t Go in the Forest koostuu väkevistä kappaleista, mutta kokonaisuus voisi olla koherentimpi

Avatar saa paperilla sillisalaattimaiselta vaikutta­van poukkoilun kuulostamaan luonnolliselta ja sujuvalta, mutta albumimitassa punainen lanka saisi olla vahvempi.

Arvio: Marianas Rest tuo melodiseen tuomioon ja kuoloon oman post-hardcore-ympyröistä muistuttavan vivahteensa

Marianas Rest ampuu melko tutuin asein, mutta onneksi ruuti on kuivaa.