Arvio: Warmenin Band of Brothers on edeltäjiään enemmän bändilevy

Yhtye jatkaa Children of Bodom -soundisen melokuolon uljaita perinteitä.

Arvio: The Hives Forever Forever The Hives todistaa yhtyeen tietävän yhä, miten homma hoidetaan

Bändin jokainen albumi on kuin suoraa jatkoa edelliselle, mutta silti musiikki ei tunnu toistavan itseään.

Arvio: Arppa otti uuden ilmaisun haltuun – Peppuni kanssa on näkökulmasta riippuen kaupallinen itsemurha tai nerokas tempaus

Arppamaisuus ei joka tapauksessa ole kadonnut uuden tyylin myötä mihinkään.

Arvio: Kayo Dotin Every Rock, Every Half-Truth Under Reason on vastalause tekoälylle – Sävellykset ja soundit eivät anna kuulijalle armoa

Vastavirtaan uimis­ta voi arvostaa epäkaupallisena taiteellisena ratkaisuna, mutta se ei tee levystä hyvää.

Arvio: Peter Murphy ammentaa koko menneisyydestään, mutta kuulostaa raikkaalta ja tuoreelta

Bauhaus-legendan ensimmäinen studioalbumi yli vuosikymmeneen on saman kaliiberin onnistuminen kuin The Curen vii­mevuotinen paluulevy.

Arvio: Eeppistä sinkoilua laidasta toiseen – Between the Buried and Me -yhtyeen pitkistä palapelikappaleista jää mieleen vain fragmentteja

The Blue Nowheren aidoimmat ja arvokkaim­mat hetket löytyvät sen kahdesta "tavallisesta" kappaleesta.

Arvio: Gaupa hallitsee suvereenis­ti niin doomahtavan raskaste­lun kuin stoneristi rokkaavan ja rollaavan ilmaisun

Minialbumi Fyr esittelee yh­tyeen eri puolia neljän biisin verran.

Arvio: Paluu tummasävyisille juurille – Lord of the Lostin Opvs Noir -trilogian aloitus ei ole ihan helppoa pureskeltavaa

Opvs Noir Vol. 1 vaatii kuuntelijalta huomattavasti enemmän kuin poppi-ilottelua ja hittiä hitin perään tarjonnut edeltäjänsä.

Arvio: Luomisen vaikeudet kanavoituivat Chevellen Bright as Blasphemylle aggressiivisina, intensiivisinä ja henkilökohtaisina biiseinä

Levy on parasta Chevelleä sitten The North Corridorin (2016).

Arvio: Baest alittaa oman rimansa – Colossal on outo käänne yhtyeen historiassa

Ehkäpä pehmennyksen toivo­taan iskevän massoihin?

Arvio: Saimaa ja Yona puhuvat rauhan puolesta – Solovey – lauluja Ukrainasta on lyhyt, mutta sanoma välittyy sitäkin voimakkaammin

Sovituk­sissa kuuluu Saimaalle tyypillisiä progevivahteita, ja Yonan suomen­kieliset tekstit ovat niin herkkiä kuin hänen kynästään syntyneet sodan ja rauhan lyriikat voivat olla.

Arvio: Hooded Menacesta on tullut jylhä death doom -monoliitti

Seitsemäs pitkäsoitto tarjoilee entistäkin tarttu­vampaa kuolokasta raskasmetallia.