Etsi
Levy olisi voitu julkaista tällaisenaan vuonna 1986, eikä siinä olisi ollut mitään aikakauteen kuulumatonta.
Bändin neljäs albumi on kenties ajateltu maailmanvalloituslevyksi.
Retrohenkiset elementit ja popmetallin energia kohtaavat saumoitta ja tarttuvasti.
Debyytillä My Bloody Valentinen ja Slowdiven perintö jalostui toismaailmalliseksi lumoksi kuin vahingossa, mutta kakkosalbumilla mikään ei ole sattumaa.
Lämpimät ja huolella valitut synteettiset soundit rakentavat kappaleisiin kekseliäitä tasoja, joiden päälle Larssonin on jälleen helppo kerrostaa tarttuvaa lauluaan.
Levyn tarinoiden vyöryessä läpi jää toistuvasti tunne, että samoja sanoja voisi laulaa eri tavalla.
Modem voisi tulla vuosikymmenten takaa, mutta samalla meno kuulostaa freesiltä.
Vahvasti suitsukkeentuoksuinen, perinnedoomin ja naavaisen progen kartoilta sointia hakeva raskas rock on toimivaa kuin mikä.
Levyn äänimaisemassa klassinen hienostuneisuus ja fantasiamaailma käyvät yhtä matkaa.
Toimitus on parhaimmillaan lujaa.
Voiko enkelitkin eksyä -levyä kuuntelee mielellään niin kotona, salilla, kasinolla kuin keikalla.
Bändin tähän asti paras levy voi vain kiihdyttää jyrkkää nousua kohti melodisen metallin kansainvälisen sarjan kärkikahinoita.
