PEKKO KÄPPI: Vuonna ’86

Arvio julkaistu Soundissa 5/2010.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Tampereella taitaa sijaita jonkinlainen versio klassisesta, startrekläisestä aika-avaruus-jatkumossa havaittavissa olevasta häiriöstä. Sieltä on viime vuosina tulvinut paljon toisten ulottuvuuksien kansanmusiikkia.

Arvio

PEKKO KÄPPI
Vuonna ’86
Singing Knives

Tampereella taitaa sijaita jonkinlainen versio klassisesta, startrekläisestä aika-avaruus-jatkumossa havaittavissa olevasta häiriöstä. Sieltä on viime vuosina tulvinut paljon toisten ulottuvuuksien kansanmusiikkia. Pekko Käpin uusinkin ammentaa osittain samasta ugrien suosta kuin hieno Jos ken pahoin uneksii -levy (2007), mutta myös monesta muusta paikasta.

Ajatustasolla ja jonkinlaisena fiktiona Vuonna ‘86 on samalla lailla kansanmusiikkia keksitystä paikasta kuin edesmenneen Markku Peltolan orkesterin tekoset tai samasta juuresta versonut Tampo. Käpin kanavoima paikka vain on ahdistavampi, jonkinlainen kataklysmin jälkeinen teollinen tila.

Herran enkeli on levylle täydellinen avaus ja tapa siirtää kuulijan huomio oikeille raiteille. Kyseessä on metelin ja äänenveiston varaan rakennettu järkäle. Tämän kaiut kuuluvat läpi levyn, mutta välillä pintakerroksessa kelluvat kauniit, rujot ja koskettavat sävellykset, kuten Kuolleitten kuoppahan ja Muna kuueksi murukse, tai puskevampi, rimpuilevampi sävelmaailma, kuten Ja kielestäs lissää, Oilin ennustus tai Iesuksen käpiät käet. Toisinaan järkäle on paljas.
Tämä on ilman muuta yksi vuoden parhaita kotimaisia. Kauas on tultu vuodesta ‘85.

Lisää luettavaa