PERNICE BROTHERS: The World Won´t End

Arvio julkaistu Soundissa 11/2001.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
The World Won't End on Massachusettsista tulevan Pernice Brothersin kakkosalbumi, mutta bändin nokkamies Joe Pernice on mestaroinut 90-luvun puolivälistä lähtien pitkäsoittoja ainakin Scud Mountain Boysin ja Chappaquiddick Skylinen nimillä.

Arvio

PERNICE BROTHERS
The World Won´t End
Southpaw

The World Won't End on Massachusettsista tulevan Pernice Brothersin kakkosalbumi, mutta bändin nokkamies Joe Pernice on mestaroinut 90-luvun puolivälistä lähtien pitkäsoittoja ainakin Scud Mountain Boysin ja Chappaquiddick Skylinen nimillä. Pernicen kokoonpanot on pääsääntöisesti istutettu alt.countryksi haukuttuun genreen, mutta Pernice Brothersin tyyli on pikemminkin amerikkalainen alt.pop. Pernice Brothers työstää Joe Pernicen huolellisesti laadittuja lauluja todellisen suurperheen voimalla. Kuusihenkisen yhtyeen lauluharmoniat hoituvat viidellä äänellä ja jousikvartetin lisäksi The World Won't Endillä kuullaan viittä avustajaa. Kitaraosuuksia albumilla soittaa peräti seitsemän muusikkoa. Soittajien lukumäärä johtaa kuitenkin sikäli harhaan, että levyn musiikki soi kauttaaltaan hämmästyttävän ilmavana. Joe Pernicen heliseväkitaraisen popin raikkaassa soinnissa ja melodioiden linjakkaissa kaarissa on yhtymäkohtia Prefab Sproutin ja Go-Betweensin laadukkuuteen. Lisämausteina Pernice Brothersin herkullisesta keitoksesta voi erottaa Beach Boysin ja jopa Beatlesin vaikutusta.
The World Won't End on mittavasta tekijäjoukostaan huolimatta luonteeltaan mieluummin pientä kuin isoa musiikkia Joe Pernicen laulujen vahvuuden tullessa niiden sisältä. Biisejä ei ole tarpeen korostaa minkäänlaisella massivoimisella, voimakeinoilla tai alleviivaamisella. Pernice Brothersin läsnäolo vaikuttaa kaikkinensa tavallista vaatimattomalta. The World Won't Endiä ei aivan ensimmäiseksi edes koe rocklevynä, vaan sen äärellä kuulija voi kuvitella päässeensä keskelle hyvien ystävien musiikkipitoista illanistujaista.
Amerikkalaisen rockin suuressa ja vähemmän kauniissa valtavirrassa The World Won't End on ilmaa raikastava poikkeus. Ja bändin, jonka levyltä löytyy The Ballad Of Björn Borg täytyy tuntea jonkinasteista vetoa kohti sivistynyttä pohjolaa.