POETS OF RHYTHM: Discern/Define

Arvio julkaistu Soundissa 11/2001.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Vaikka Saksa saattaa keskitien rockin ja popin saralla olla Suomen kaltainen alikehittynyt maa, on populaarimusiikin katveissa käynyt Germaniassa aina kiintoisa kuhina.

Arvio

POETS OF RHYTHM
Discern/Define
Ninja Tune

Vaikka Saksa saattaa keskitien rockin ja popin saralla olla Suomen kaltainen alikehittynyt maa, on populaarimusiikin katveissa käynyt Germaniassa aina kiintoisa kuhina. Jokainen saksalaisia jazz-, krautrock- ja elektroklassikoita kuullut tietää, että saksalaiset ovat paitsi omituista myös yllättävän funkya kansaa.
Saksan sakeasta väestöpohjasta on riittänyt osaavia säätäjiä jos jonkinmoiseen musiikilliseen alakulttuuriin. Ei ole siis mitenkään yllättävää, että yksi tämän hetken tiukimmista funk-ryhmistä tulee teutoniselta kulttuurialueelta. Saksalainen Poets Of Rhythm on erittäin arvostettu nimi 1960-70-lukujen taitteen mustan musiikin nimeen vannovan deep funk-kultin piirissä. Rytmin runoilijoiden uutuus Discern/Define kertoo jokaisella tahdillaan miksi näin on. Mureita sähköpianon sointuja, syviä bassolinjoja, räkähuiluja, askeettista kitaraa ja kaiken pohjalla samuraimiekan terävyydellä leikkaava rumpubiitti – tätä on funk ja tätä on Poets of Rhythm.
Kaikki Poetsin levyllä soiva musiikki on periaatteessa vanhan kierrätystä, mutta samalla yhtyeen tinkimätön rytmitaide on ehdottomasti tämän ajan musiikkia. Luulen vahvasti, että levyn tuottaneella Quannum-possella on osuutta kokonaisuuden tiukkuuteen ja iskevyyteen. USA:n länsi-rannikon maineikas rytmikollektiivi on uittanut mukaan progressiivista hip hop-osaamistaan nerokkaalla tavalla. Poets of Rhythmin tyylikästä retro-soundia ei ole lähdetty modernisoimaan silppuamalla, vaan siitä on tiivistetty esiin olennaisin ja iskevin orkesterin omilla ehdoilla. DJ Shadow ja Quannumin muut satojen tuhansien vinyylien veteraanit tietävät kyllä milloin beatit ja breakit räjäyttävät pään. Tästä funkin ja hip hopin välisestä syvästä yhteydestä Discern/Define kasvaa. Mikä tahansa ryhmä ei kestäisi näin raakaa rytmiikan ja soundimaailman pelkistämistä, sillä ruuvattavan raaka-aineen on oltava aitoa. Smiling With The Cryingin rohkeasti valkoiset vokaalit ja Fondle Rockin käsittämättömän paha rytmi todistavat Poets Of Rhythmin autenttisuudesta.
Paras rytmimusiikki on samanaikaisesti siistiä ja likaista puuhaa, jossa kengät pysyvät visvaisella asfaltilla, kun pää lepää spirituaalisissa pilvissä. Saksan soul-ritarit ovat hikisissä sessioissaan kirkastaneet rytmin syvimmän olemuksen tavalla, joka ei juuri suo nikottelulle sijaa. Syön klavinettini, jos Discern/Define ei ole yksi vuoden kovimmista groove-levyistä. 

Lisää luettavaa