Metsässä on noitia. Voiko levyllä olla aseistariisuvampaa ja positiivisella tavalla hönömpää nimeä? Onneksi naivistisesti nimetty saksalaisduo Pretty Lightning lunastaa musiikillisesti albuminsa otsikon herättämät odotukset. Outofolkin, modernimman taiderockin ja avantgardistisen poreilun saralla ansioituneen Fonal-yhtiön artistikatraassa Pretty Lightning edustaa perinteikkyyttä ja rock-juurevuutta. Yhtyeen tehokas usvablues vie väkisin ajatukset aikaan, jolloin popparit ensimmäisen kerran alkoivat lauluissaan viipottaa noitametsissä.
There Are Witches In The Woods -albumin mystisesti kaiutetut lauluosuudet ja kevyttä pöhnää synnyttävä urkupistejumitus tuovat mieleen hippimusiikin epämääräisemmän siiven perinnön. Ritualistisen hoilotuksen vastapainona pörisevät kitarariffit kuulostavat puolestaan esikuvaansa alkukantaisemmin louhivien Led Zeppelinin opetuslasten aikaansaannoksilta. Romuluisesti etenevät bluesmantrat muistuttavat The Black Keysin varhaisempia ja tuotannoltaan roisimpia levyjä, tosin saksalaiskaksikon pyrkimykset ovat voimallisemmin psykedeliaan kallellaan.
Valkoisten nuorten hörhöjen tulkitsemasta bluesista tässä on pohjimmiltaan kysymys, ei sen oudommasta asiasta. Eikä tarvitse ollakaan. Pretty Lightningin kvasiokkultistinen rakennelma särisee ja svengaa komeasti.