Sille ei tietenkään löydy mitään perustetta, etteikö artisteille kävisi rapin puolella samoin kuin muillakin musiikin alueilla. Silti tuntuu aina yhtä pahalta havaita taas yhden nuoren ja vihaisen miehen löysäävän otettaan.
Ruotsalainen Promoe (Mårten Edh, 30) vaelsi kohti keski-ikäisyyden ja keskinkertaisuuden erämaata jo edellisellä soolollaan The Long Distance Runner, eikä uusi White Man’s Burden askelmerkkejä parempaan suuntaan korjaa. Molempia albumeista on tehty Jamaikalla, ja paikallisen humpan vaikutteet kuuluvat musiikissa ikävän vahvoina. Kontrasti synnyinmaan urbaanissa ympäristössä vuonna 2001 valmistuneeseen skandinaavisen rap-klassikoon Government Music onkin aivan valtaisa.
Lyyrikkona Promoe on onneksi edelleen pätevä kuin mikä. Hän havainnoi ympäristöään, joka on hänen oman ja emoyhtye LoopTroopin ahkeran kiertämisen ansiosta kasvanut kattamaan koko maapallon, sosiologin ja poliitikon silmin.
Niinpä White Man’s Burden onkin kuin pahasti ylikypsä luumu. Musiikki on se lössö hedelmäliha ympärillä, tekstit kova kivi sisällä.