PUNCH BROTHERS: Punch

Arvio julkaistu Soundissa 04/2008.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Muutama vuosi sitten onnistuin näkemään Chris Thilen konsertissa. Tuolloin hän johti Nickel Creek -yhtyettään, ja täytyy sanoa, etten niin virtuoosimaista mandoliinitaituria ole nähnyt. En sitä ennen, enkä sen jälkeen.

Arvio

PUNCH BROTHERS
Punch
Nonesuch

Muutama vuosi sitten onnistuin näkemään Chris Thilen konsertissa. Tuolloin hän johti Nickel Creek -yhtyettään, ja täytyy sanoa, etten niin virtuoosimaista mandoliinitaituria ole nähnyt. En sitä ennen, enkä sen jälkeen.

Vasta 27-vuotias Thile onkin melkoinen veteraani. Ihmelapsena puhuttiin, kun hän julkaisi ensimmäisen albuminsa 13-vuotiaana. Nickel Creekin aikoihin alettiin mediassa kirjoittaa jokseenkin mielikuvituksettomasti mandoliinin Jimi Hendrixistä. Nyt Chris Thile on koonnut uuden Punch Brothers -kokoonpanon ja samalla hän on lähtenyt etsimään aivan uusia uria musiikilliselle ilmaisulleen.

Lähtökohtana toki yhä on perinteinen bluegrass, mistä kertoo jo sekin, ettei yhtyeessä ole rumpuja ja että kaikki viisi miestä laulavat ja soittavat mandoliinia, kitaraa, bassoa, banjoa ja viulua. Ilmaisultaan Punch Brothers kuitenkin astuu amerikkalaisen perinnemusiikin helmoista useita askeleita niin jazzin kuin Debussyn ja Bartokin kaltaisten klassisten säveltäjien suuntaan.

Albumin keskeiseksi teokseksi nousee neliosainen The Blind Leaving The Blind. Se tarjoaa hätkähdyttävän kaunista, kaikkea lokerointia kaihtavaa musiikkia. Paikoin – se myönnettäköön – Thilen ratkaisut saattavat kuulostaa ”vaikeiltakin”, mutta tälle musiikilliselle matkalle kannattaa lähteä mukaan.

Lisää luettavaa