Kitara-basso-rummut-triosta jonkinlaiseksi festivaalikansan dj-kollektiiviksi kasvanut The Qemists ilmentää klubikulttuurin popularisoitumisen viimeistä pistettä, joka tuntuu 2010-luvulle tultaessa turhauttavan odotuksenmukaiselta. Albumidebyytillään kolmikko varustaa kansanomaisen electro-metalliseoksen pelkistetyksi suodatetulla drum and bass -dynamiikalla, tavoittelee häpeilemättömästi lattean Corolla-trancen porrastuvia kliimakseja ja rakentaa kappaleidensa sekvenssit valtavirtapopin rakenteellisille esiasetuksille uskollisesti.
Join The Q:lla Mike Pattonin ja Wileyn kaltaiset uranuurtajat tuhlaavat lahjakkuuttaan parsimalla nopeasti kaavoihin kangistuvista, antiikkisen järkälemäisistä rumpukuvioista, välineellisistä syntetisaattoripiikeistä ja kirskuvista kitaroista huonoa clownstepiä kuulijoille, jotka haluavat musiikkinsa valmiiksi pureskeltuna. Näin näennäinen laajakatseisuus tuli tiensä päähän jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta kuten australialainen Pendulum on tahollaan todistanut, jonkun täytyy saattaa lupaavatkin musiikkityylit hautaan.