THE RADIO DEPT.: Passive Aggressive, Singles 2002 – 2010

Arvio julkaistu Soundissa 4/2011.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.

Pikkuhiljaa alan uskoa, että ruotsalaisten pikkulasten juomaveteen on sekoitettu jotain maagista yhdistettä, joka myöhemmin aktivoituu popmusiikin kuuntelun myötä ja saa sävelkynään lentoa. Mikä muuten selittäisi valtavan määrän upeaa musiikkia, jota maa jatkuvasti tuottaa?

Arvio

THE RADIO DEPT.
Passive Aggressive, Singles 2002 – 2010
Labrador

Pikkuhiljaa alan uskoa, että ruotsalaisten pikkulasten juomaveteen on sekoitettu jotain maagista yhdistettä, joka myöhemmin aktivoituu popmusiikin kuuntelun myötä ja saa sävelkynään lentoa. Mikä muuten selittäisi valtavan määrän upeaa musiikkia, jota maa jatkuvasti tuottaa?

The Radio Dept. -yhtyeen jäsenille tätä lientä on riittänyt muutama ylimääräinen lasillinen, varsinkin Johan Duncansonille. Lähes kaiken materiaalin säveltävä Duncanson on erinomainen suodattamaan brittiläisen popmusiikin helmiä ja tuottamaan materiaalia, joka kuulostaa universaalin tutulta mutta samalla myös omintakeiselta.

Passive Aggressive -tupla kerää yhteen yhtyeen singlet, a- ja b-puolet omille levyilleen. Kronologisessa järjestyksessä etenevä kokoelma toimii erinomaisesti. Molemmilla levyillä alkupään kappaleiden staattinen sähkö vähenee, mitä pidemmälle edetään. Upeissa lauluissa Duncansonin pehmeä laulutapa ja New Order -henkiset, toistuvat ja yksinkertaiset kitarariffit ovat mukana koko ajan.

Pieniä harha-askeliakin on otettu. Versio The Go-Betweensin Bachelor Kisses -kappaleesta ei ole huono, mutta alkuperäinen kuuluu niiden klassikoiden sarjaan, joissa originaalissa on jo sanottu kaikki. Joskus myös lipsutaan harjoitelman puolelle, kuten What You Sell -raidalla. Prefab Sproutin
Paddy McAloonia kappale luultavasti yhtä lailla naurattaa kuin lämmittää mieltäkin.

Lisää luettavaa