Dingolle on osoitettu kunniaa äänilevyn muodossa aiemminkin. Vuonna 2008 muiden muassa Jean S, Remu Aaltonen ja Lordi versioivat yhtyettä, jonka suosio 1980-luvun puolivälissä oli ainutkertainen ilmiö. Svartin tribuutti antaa äänen pääasiassa kompromisseja kaihtaville indieartisteille. Kollektiivisen musiikkimaun raunioita kiertelevät sielut tuuttaavat räkäistä postpunkia ja synkähköä syntikkapoppia samalla tavoin kuin Dingon piehtarointia menestyksensä kuumimmassa paisteessa sivusta seuranneet jöröjukat.
Autiosaaren lautturi on hajanainen levy, mutta ei niin kontrastinen kuin ehkä saattaisi kuvitella. Dingon ja albumin artistikatraan välillä vallitsee myyntilukuihin tai teinihysteriaan katsahtamaton syvempi yhteys.
Tribuutin materiaalista erottuvat eniten laserpunkbändi Rainbowlicker Levottomalla tuhkimollaan ja Ville Leinonen kiltillä Jokainen aamu -tulkinnallaan. Saijaa Saijaan Hullu Henri on laiskansympaattinen mutta kihisten kupliva, ja Seksihullujen versio surkuhupaisasta Facebookissa-biisistä täyttä rautaa. Levyn komein raita on silti sen alulle laittanut, Lasten Hautausmaan kuin omakseen ottama Mirah.