THE RAKES: Ten New Messages

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
The Rakesilla on ongelma. Bändi on uinut mukavin tuloksin samassa vedessä muun muassa Bloc Partyn, Maxîmo Parkin ja The Libertinesin kanssa olematta kuitenkaan ikinä oman kukkulansa kuningas. Paljon on, mutta paljon myös puuttuu.

Arvio

THE RAKES
Ten New Messages
V2

The Rakesilla on ongelma. Bändi on uinut mukavin tuloksin samassa vedessä muun muassa Bloc Partyn, Maxîmo Parkin ja The Libertinesin kanssa olematta kuitenkaan ikinä oman kukkulansa kuningas. Paljon on, mutta paljon myös puuttuu.

Bändin kakkoslevykään ei vielä ole työnnä The Rakesia eturiviin, vaikka kivasti kaikuvat kitarat ja huolellisesti sävelletyt melodiat tekevät siitä helpon ja miellyttävän kuuntelukokemuksen. Yhtye on sitten Capture/Release -debyytin (2005) muuttanut soundiaan siloisemmaksi, mutta ajoittaisista huippuhetkistään (Little Superstitions, We Danced Together, Leave The City And Go Home) huolimatta levy jättää itsestään turhan etäisen ja kliinisen kuvan.

Tyylikkäästä pukeutumistyylistään tunnettua The Rakesia voidaan myös pitää fiksun miehen lontoolaisbändinä. Kaupunkia teemanaan pitävän Ten New Messagesin avausraita The World Was A Mess But His Was Perfect kertoo muun muassa Amerikka-vihasta ja mainio Suspicious Eyes Lontoon terroristi-iskujen jälkeisestä rasismista. Se ei kuitenkaan takaa bändille valtavaa persoonallisuutta tai karismaa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa