Halki, poikki ja pinoon. Lontoolaisen The Rakesin omaksuma tyyli on lyhyt, terävä ja säntillinen. Nelikon bändisoundi ja heidän kirjoittamansa kappaleet sisältävät vain olennaiset ainesosat.
The Rakes ei ole ensimmäinen eikä viimeinen yhtye, joka kierrättää uuden aallon pop-kuvastoa. Ryhmän juuret eivät varmastikaan ylety yhtään The Strokesia syvemmälle, mutta eivät sinne pureudu muidenkaan aikalaisten. The Rakesin erityisansioksi on luettava se mukaansatempaava innostuneisuus, jolla ryhmä on takonut kulmikkaat kappaleensa levylle. Myös yhtyeen oikeaoppisesti nariseva laulaja Alan Donohue kuuluu sesongin parhaimmistoon.
Capture/Release -levyn tiiviydestä huolimatta The Rakes ei kohoa nimeksi, joka täytyisi asettaa jatkuvan tarkkailun alle. Itse asiassa se on kaikessa iskevyydessäänkin varsin yksitoikkoinen yhtye. Paradoksaalisesti ryhmä on parhaimmillaan silloin, kun sen vaikutteet ovat selvimmin esillä: alkuaikojen Wirea ansiokkaasti apinoivalla Binary Lovella sekä Kasbah-kaikuja kierrättävällä Violentilla.
THE RAKES: Capture/Release
Arvio julkaistu Soundissa 09/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Halki, poikki ja pinoon. Lontoolaisen The Rakesin omaksuma tyyli on lyhyt, terävä ja säntillinen. Nelikon bändisoundi ja heidän kirjoittamansa kappaleet sisältävät vain olennaiset ainesosat.
Arvio
THE RAKES
Capture/Release
V2
Capture/Release
V2