RAPTURE: Songs For The Withering

Rapturen debyytti on herättänyt perin ylistäviä kommentteja, ja aiheesta. Tosin ulkomailla moni sijoitti bändin tuonne Ruotsin puolelle. Mutta eipä sveduilta onnistu enää nykyään yhtä hyvin vastaava metallinen tunnelmointi kuin vaikkapa juuri Rapturelta.

Bändi on kolmen vuoden takaiseen debyyttiinsä nähden selkeästi varmaotteisempi ja itsevarmempi ryhmä. Rapturessa on erityisen hienoa se, että yhtye uskaltaa luottaa perin yksinkertaisiin melodiakulkuihin, jotka ovat juuri niitä kaikkein tehokkaimpia ja voimakkaimpia väristyksiä aiheuttavia. Toinen uskalluksen paikka on pitää sovitukset hyvin riisuttuina. Bändi ei kikkaile vähimmäsäkään määrin, koska sen ei tarvitse. Kappaleet sellaisenaan ovat tavattoman väkeviä ja tunnelmaltaan tiiviitä, eikä silloin ole tarvetta koristeille, jotka saattaisivat pikemminkin sotia kokonaisuutta vastaan. Esimerkiksi levyn päättävään Farewelliin kuuluvat hiljaiset ja seesteiset hetket ovat itse asiassa täynnä tunnetta, ja harva osaa yhtälailla täyttää hiljaisuuden kuin Rapture.

Ainoastaan puhtaisiin lauluosuuksiin jää kaipaamaan lisää sävyjä, joskin eräin paikoin lievästi monotonisuuteen taipuva laulutapa puolustaa paikkaansa osana kokonaisuutta.