RATAS: Pisaroina ilmassa

Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Hyvän aikaa ruohonjuuritason rocktyötä tehnyt Ratas on julkaissut ensimmäisen kokopitkän levynsä. Triona pelaava Ratas on etenkin soitannollisesti varsin kypsä kokoonpano, jonka rock on kaikkein tavanomaisinta teinimättöä kunnianhimoisempaa musisointia.

Arvio

RATAS
Pisaroina ilmassa
Pajula

Hyvän aikaa ruohonjuuritason rocktyötä tehnyt Ratas on julkaissut ensimmäisen kokopitkän levynsä. Triona pelaava Ratas on etenkin soitannollisesti varsin kypsä kokoonpano, jonka rock on kaikkein tavanomaisinta teinimättöä kunnianhimoisempaa musisointia.

Kolmemiehisiä bändejä ajatellen Ratas asettuu jonnekin Protonin ennalta-arvattavuuden ja Zen Cafén visionäärisyyden keskivaiheille. Pisaroina ilmassa on monin paikoin kohtuullisen energistä poprockia, jonka häiritsevimmäksi piirteeksi jää laulun persoonattomuus. Triokokoonpano ei yleensä salli yhdenkään soittajan olla vapaamatkustajana, minkä Ratas ottaa huomioon keittäen hetkittäin kohtalaisen komeasti. Useimmiten kitaristi-laulaja Markku Kirveen kirjoittamista biiseistä puuttuu kuitenkin se viimeinen omaleimaisuuden silaus ja Ratas-yhtyeeltä sen myötä edellytykset laajamittaiseen läpimurtoon.

Mikä vaivaa? ja Askelmilla ovat vain pari esimerkkiä siitä, kuinka hyvin Ratas parhaimmillaan vääntää. Kylmää-kappaleen hard rockisempi veivaus on sitä vastoin huomattavasti tylsempää. Myrsky ja Viereeni jää taas edustavat albumin keskinkertaisempaa ja samalla suomirockisinta antia. Lyriikoillaan Ratas ei missään vaiheessa erityisesti häikäise, mutta ei toisaalta pahanpäiväisesti kökköilekään.

Debyyttialbumina Pisaroina ilmassa on lähinnä lupaus siitä, että huolellisesti voideltuna Ratas voi sisältää potentiaalia enempäänkin. 

Lisää luettavaa