Kypsä mutta vapautunut Real Estate saa jangle-popin kuulostamaan pinnistelemättömältä

Arvio julkaistu Soundissa 2/2024.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Real Estate
Daniel
Domino

Tuntuisi hölmöltä väittää Real Estaten kuulostavan viimeinkin valmiilta. Sitähän se on ollut aina. Danielin lempeissä sävellyksissä ja äärimmilleen herkistetyssä äänikuvassa on kuitenkin uusi vire: kypsä mutta vapautunut. Aivan kuin viisikko olisi tajunnut viime hetkellä, rutinoitumisen uhatessa, miten hienoa musiikkia se parhaimmillaan tekee, ja antanut oivalluksensa säteillä jokaiseen soitettuun nuottiin. Vaikutelmaero on olennainen.
Siinä missä edellinen levy, The Main Thing (2020), saosti yhtyeen jangle-popin velvollisuudentuntoiseksi paketiksi, kuulostaa kaikki nyt helpolta ja pinnistelemättömältä. Ja kun laulujen lumovoima perustuu yksittäisten osatekijöiden sijasta soiton välittämiin tunnelmiin, on optimismille katetta. Onnistumisen ilo tarttuu.
On mahdotonta sanoa, kumpi on tullut ensin, omistautumisen halu vai hieman vertaisiaan terävämmät kappaleet. Joka tapauksessa Daniel on silkkaa pehmeäpiirteisen indien juhlaa. Monet teokset uittavat auringon eteen sopivasti melankoliapilviä tuntuakseen sydänalassa, mutta samalla niiden huokoisuus keventää varjojen painoa. Jopa melodioiden mukavuudenhaluisuus palvelee tarkoitustaan. Helppous viehättää.
Vaikka Real Estate paljastaa kaiken olennaisen jo ensi kuulemalla, riittää vetovoimaa jokaiselle toistokerralle.

Lisää luettavaa