Verratonta, miten rockabillyn ja rock’n’rollin juuret kiskaistaan jälleen kerran mullista esiin ja risteytetään hedelmällisesti katurockiin, autotallirevitykseen ja voimapoppiin. Charlie Richin Sun-singlestä nimensä ottanut bändi heittää heti albumin kärkeen coverina Elviksen keikkahitiksi muodostuneen Tiger Manin, joka sekin on alun perin (Rufus Thomasin) Sun-single. Melrosessa pitkään läskibassoa jytyyttäneen Repa Nurmen ohjastama nelikko ei kuitenkaan näpertele tyyliään minkään muinaisen esikuvan mukaan, vaan lataa vauhdikkaan elvistelyn perään kymmenen tiukkaa omaa kappaletta.
Kun levyn selkärankana on hyviä biisejä sekä ajattomia, tanakasti toimivia kitarariffejä, saavat estottomasti ryöstöviljellyt retrokompit ja laulumelodian rakenteetkin rennon, tuoreen ja särmikkään soinnin. Nurmen laulun ja Artturi Ranta-ahon kitaran keskinäinen dialogi pelaa aktiivisesti. Rebound ei kosiskele helpoilla tyylipastisseilla, vaan muokkaa intomielisen antinsa perusaineksista astetta kiinnostavampaa, värikästä ja jäntevää rock- ja poptyöstöä. Kuviot ovat hallussa 60-luvun beat-helkyttelystä psykobillyn vimmaisampaan tahkoamiseen.
