THE RECORDS: The Records/Shades In Bed

Arvio julkaistu Soundissa 10/2002.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
1970-80-lukujen taitteessa toiminut The Records on monella tapaa tyylipuhdas kulttiyhtye. Massasuosio kiersi tämän brittikombon kaukaa mutta power popille vihkiytyneet friikit rakastavat bändin energis-melodisia levytyksiä.

Arvio

THE RECORDS
The Records/Shades In Bed
On The Beach Recordings

1970-80-lukujen taitteessa toiminut The Records on monella tapaa tyylipuhdas kulttiyhtye. Massasuosio kiersi tämän brittikombon kaukaa mutta power popille vihkiytyneet friikit rakastavat bändin energis-melodisia levytyksiä.

Pubrock-legenda Kursaal Flyersin raunioille syntynyt The Records onkin lähes prototyyppimäisen puhdas esimerkki 1970-luvun lopun englantilaisesta voimapopista. Bändin ytimen muodostaneet Will Birch ja John Wicks kirjoittivat tarttuvia lauluja, joiden juuret lepäsivät vahvasti The Beatlesin, The Moven ja vastaavien klassikoiden perinteessä. Yhtye puki laulut rokkaaviin kitaroihin ja pirtsakoihin stemmalauluihin ja oikeaoppinen pop-soppa oli valmis.

The Recordsin soinnissa oli mukana myös aimo annos amerikkalaista vivahdetta ja esimerkiksi laulu- ja kitaraosuuksissa on rutkasti Cheap Trick -henkistä reteyttä. Yhtyeen tunnetuin laulu Starry Eyes muodostuikin Yhdysvalloissa pienoiseksi hitiksi, enkä ihmettele miksi – The Recordsin esikoisalbumillakin mukana oleva kappale on ihastuttava voimapop-anthem.

Aikanaan moniin power pop -yhtyeisiin kohdistettiin kovia menestysodotuksia, jotka eivät koskaan täysin toteutuneet. The Recordsin kaltaiset bändit olivat eräänlaisia väliinputoajia: kaupalliseen iskevyyteen pyrkineet yhtyeet olivat liian puhtoisia postpunk- marginaaliin ja liian omapäisiä ja hienostuneita perusjätkille. Ei näitä hassunnäköisiä töyhtöpäitä ja takatukkia kannata kuitenkaan mollata yhden hitin ihmeinä tai historian turhina alaviitteinä. 1970-luvun lopulle tyypillisistä mopomaisista soundeista huolimatta The Records tarjoilee ensialbumillaan ensiluokkaista ja sävellyksellisesti ajatonta musiikkia. Ainakin klassisen kitarapopin ystäville The Recordsin tuotannon puleeraaminen ja bonuksien kera paketoiminen on tervetullut teko.