Tämä on niitä levyjä, jotka imaisevat minut kuin musta aukko. Jäin koukkuun ensimmäisistä tahdeista ja siellä olen pysynyt. Englannin Sheffieldistä tuleva, pari albumia tehneessä Longpigsissä kitaraa soittanut Richard Hawley on ehtinyt julkaista yhden minialbumin ja kaksi täyspitkää ennen tätä, mutta vielä en kiirehdi niitä tsekkaamaan. Viihdyn niin totaalisesti Coles Cornerissa, jota väitän täydelliseksi levyksi. Ja nimenomaan ajattomalla tavalla.
Referenssejähän te kaipaatte. Mitä sanotte Roy Orbisonista, Fred Neilistä ja Frank Sinatrasta? Darling Wait For Me -biisillä Hawley kuulostaa melkoisesti Harry Belafontelta. Hawleyta lämpimämmin sielukkaita ja luontevampia laulajia ei olekaan. Lauluntekijänä häntä tekee mieli verrata vielä Jimmy Webbiin.
Coles Corner on täydellisen ehjä kokonaisuus ilman heikkoja lenkkejä. Hawleyn tuotanto, yhdessä bassoja, pianoa ja baritonikitaraa soittavan ja ylellisen pehmeät jousisovitukset laatineen Colin Elliottin kanssa, tekee kaikesta turhasta riisutuille lauluille oikeutta. Pienimuotoisesti huikeaan laajuuteen yltävä, äärimmäisen hienovarainen sointi hengittää niin vaivattomasti, että levyä kuunnellessa tuntuu kuin saisi ekstra-happea.
Romantikoksikin Hawleyta voi sanoa, mutta ei imeläksi eikä pateettiseksi. Vaikka hän on vielä alle nelikymppinen, lauluista huokuu sellainen elämänkokemus, jonka ei tarvitse vakuutella mitään tai yrittää tehdä vaikutusta. Intiimit tarinat piirtyvät selkeiksi visioiksi harvoin ja harkituin sanakääntein.
Maaginen kokemus!