Lahjakkaiden musikanttien bongaaminen uusien lauluntekijöiden tulvasta vaatii viitseliäisyyttä. Joskus tehtävä on kuitenkin tehty laiskoillekin helpoksi – kuten esimerkiksi Richard Swiftin tapauksessa. Esihehkutuksen miehen puolesta ovat hoitaneet useat nimekkäämmät artistit, joiden kärjestä löytyvät Wilco ja Cold War Kids.
Richard Swift on Kaliforniasta ponnistava multi-instrumentalisti, jonka työstämä musiikki ei kuulosta lainkaan kotipaikaltaan. Jonkin sortin ”makuuhuoneneroksi” leimautuneen Swiftin maailmaan eivät aurinkoisuus ja pinnallisuus ole lyöneet leimaansa, vaan kyse on universaalista, aikaan ja paikkaan sitomattomasta popmusiikista. Atlantic Ocean -levyn maantieteellinen ja ajallinen sijoittaminen olisikin täysin mahdotonta ilman satunnaista rumpukoneen sätkätystä ja Swiftin kevyttä aksenttia.
Ihan napakymppiin Swiftin makuuhuone-estetiikka ei osu. Esimerkiksi Hallelujah, Goodnight on sävellyksenä auttamattoman hieno, mutta viiden pennin koskettimilla säestetty toteutus ei toimi edes vitsinä. Ainakin tähän olisi ulkopuolinen tuottaja saattanut vetää punakynää.
Kokonaisuutena Atlantic Ocean kipuaa kuitenkin reilusti plussan puolelle. Toivoa silti sopii, että jossain vaiheessa mies löytää tiensä myös makuuhuoneensa ulkopuolelle.