Oregonin Portlandista tuleva Richmond Fontaine jättää hyvästit kymmenennellä varsinaisella albumillaan. Kirjailijanakin korkealle rankatun Willy Vlautinin johtama yhtye on luonut pieteettistä alt.countryaan jo runsaan kahden vuosikymmenen ajan, mutta You Can’t Go Back If There’s Nothing To Go Back To -albumin myötä Vlautin vakuuttaa bändin tulleen tiensä päähän.
Willy Vlautinin tarkkanäköinen ja huolellinen lyriikka kasvaa Richmond Fontainen käsissä hidastempoisiksi lauluiksi, joiden ajattomuus on Vlautinin hiljaisen tulkinnan ja bändin soiton osalta yhdenlaista downshiftausta.
Pedal steelin ja aistikkaiden kosketinten juurevaksi silaama albumi huokuu haikeaa melankoliaa Vlautinin viitatessa siellä täällä Richmond Fontainen aiemmilta levyiltä tuttuihin henkilöhahmoihin. Laulujen sankarit ovat elämäänsä lähimpiensä ohi eläneitä ja monin tavoin kolhiintuneita ihmisiä, joilla ei ole pulaa toteutumattomista unelmista.
Tarinankerronnassaan Bruce Springsteeniin vaivatta vertautuvan Willy Vlautinin oma elämäntilanne tuo kuin luonnostaan panoksensa tasapainoisen ja tasavahvan albumin hillittyyn tunnelmaan. Kun ystäviä lakoaa ympäriltä eletyn elämän tultua kannoille, niin katse kääntyy kuin itsestään menneeseen. Tässä vaiheessa kotiinpaluukin voi tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.