ROKY ERICKSON: Don´t Slander Me

Psykedeelisestä garageyhtye The 13th Floor Elevatorsista tunnetuksi tullut Roger Kynard Erickson oli pitkään rockin unohdettu eksentrikko. Uusi aikakausi alkoi, kun miehen huonosta fyysisestä ja henkisestä tilasta huolestuneet ystävät ja kollegat perustivat Rokyn pelastamiseksi miehen nimeä kantavan rahaston, jonka varat käytetään tämän hyvinvoinnin edistämiseksi. Huumeiden käyttö ja mielisairaaloissa vietetyt vuodet olivat jättäneet jälkensä. Myös nämä kaksi uusintajulkaisua ovat TrustRokyn hyväksymiä.

Ericksonin diskografiaa leimaa varsinaisten albumikokonaisuuksien puute. Samat biisit kiertävät levyltä toiselle. Valtaosa katalogista sisältää puolivillaisista ja usein huonotasoisista live- ja kotiäänityksistä koostettuja levyjä. Tällainen julkaisu on myös Gremlins Have Pictures, vaikka keskimääräistä sillisalaattikokoelmaa laadukkaampi onkin. Levyn olemassaolon perustelee yksinään hyinen liveluenta Cold Night For Alligatorsista.

Aivan toista maata on Don't Slander Me. Sillä Rokyn määrittelemätön magiikka pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Päällisin puolin kappaleet edustavat aikakautensa tyypillistä rockia, mutta letkeän bluespoljennon seassa on jotain pahasti häiriintynyttä. Kuin kappaleesta toiseen mukana reissaisi jokin yliluonnollinen voima. Albumilla on vähemmän satanismikuvastoa kuin monella muulla levytyksellä ja mukana on jopa rakkauslauluja. Mitään auvoista hippihaihattelua nekään eivät ole. Siitä pitää huolen viimeistään Rokyn maaninen naurunkäkätys.