Kulttilaulaja-lauluntekijä Ron Sexsmith on pitkään tehnyt levyjä, joista asioista perillä olevat tahot tykkäävät vaahdota, muiden hiljaa miettiessä, että “missäs tässä nyt oikein mennään.” Mies tekee tappavan tasaista ja laadukasta jälkeä, joka koskettaa tai ei. Minua se ei ole koskaan koskettanut, vaikka on ollut ilmiselvää, että tämä lapsenkasvoinen mies osaa asiansa.
Kun kuulin, että Ron Sexsmith aikoo tehdä seuraavan levynsä muun muassa Some Kind Of Monster -elokuvasta tutun Bob Rockin kanssa, aloin taas kiinnostua. Saisiko Mötley Crüen Dr. Feelgoodin tuottanut kanukki jotain sopivalla tavalla irstasta irti tästä herrasmiehestä?
Vastaus on kielteinen. Levy kuulostaa todella hienolta, tappavan tasalaatuiselta jopa, mutta eipä paljon kiinnosta. Parhaina hetkinä siltä saattaa saada pienen palan Steve Miller- tai Elton John -fiilistä, jostain laulufraasin lopusta sekunnin Marvin Gayeta tai joistain biiseistä melkein yacht rock -sävärit, mutta eivät nämä biisit ole tarpeeksi törkeitä.
Ehkä Ron Sexmith tarvitsee Robert “Mutt” Langen tukea sen vastaansanomattoman levyn tekemiseen. Bob Rock ei nyt riittänyt.
