Viime vuosikymmen on merkinnyt Roots Manuvan kaltaisille kulturalisteille vaikeita aikoja grimen ja dupstepin kaltaisten virtausten pyörteissä. Raskaat dub-vetoiset eurobiitit ovat taantuneet vanhahtaviksi, ja Manuvan varioiva flow on tyytynyt taputtelemaan biittiä, kun kymmenen vuotta nuoremmat ratsastivat omillaan. Manuva oli Brand New Second Handilla (1999)
tuore tulokas täynnä tulta. Hän oli avarakatseinen ja katse kadussa Run Come Save Men (2001) kynnyksellä. Awfully Deepin (2005) sisäänpäin kääntynyt löytöretkeilijä antautui paketoimaan omaa uraansa pölyisellä Slime & Reasonilla (2008), mutta samalla maailma karkasi kauemmaksi.
Kaikesta viimeisiä levytyksiä verottavasta kritiikistä huolimatta niiden monipuolisimmat hetket todistavat Manuvan erottuvan aikalaismaisemassa edukseen juuri silloin, kun hän kurottaa kauas keskenään kilpailevista trendeistä. 4everevolution on sitä vastoin kuluneempaa keskitietä, kehysmäiset biitit synteettisessä ulinassaankin yksinkertaisuuden juhlaa. Smithin puputtava flow, joka on taantunut eräänlaiseksi räppäämisen ja toastaamisen tasaväkiseksi kaksintaisteluksi, kuorruttaa paikoin yllättävien tekstuurien tasapaksua taaperrusta. Lopputulos ei ole ikuisesti vallankumouksellinen vaan keskitempoisena tekeleenäkin tanssittavan tyhjänpäiväinen: monen asian summa eli ei oikeastaan yhtään mitään.
