ROOTS MANUVA: Run Come Save Me

Tuottaja/lyyrikko Roots Manuvaa alias Rodney Smithiä pidetään brittiläisen rapin suurena toivona. Miehen itsevarmasti harppovan tarinoinnin lisäksi muun muassa ragga-rytmejä ja Massive Attackista muistuttavia soundscapeja sisältänyttä Brand New Second Hand -esikoista (1999) ylistettiin Facen kaltaisissa tyylimakasiineissa, mutta albumi saavutti maamerkin aseman myös omiensa keskuudessa. Tähän mennessä Manuvan korkeimman profiilin esiintyminen on Leftfieldin Dusted-raidalla vierailu.
Etelä-Lontoon jamaikalaisyhteisössä kasvaneen Manuvan raidat ovat kuin kohtauksia hänen kotikatujensa kiireisestä elämänmenosta. Vuokratalon kahdeksannessa kerroksessa musiikkiaan työstävän miehen kappaleet lähestyvät tekijänsä elämysmaailmaa suoraan, eivät Comptonin gangstojen kokemuksia simuloiden – Witness (One Hope) -singlen tekstissä esimerkiksi viitataan crackin sijasta kymmeneen pinttiin bitteriä. Jos kyseisen kappaleen todella likaiset bassosoundit ja kauhalla annostellut space-efektit olivat liikaa levyt myyntilistoille nostavalle yleisölle, niin Richard Harrisin MacArthur Parkia sämpläävän Dreamy Daysin täynnä kaipausta oleva kertosäe sulattaa varmasti kylmimmänkin sydämen.
Albumin materiaalista eniten Jamaikalta tuoksahtavat Trim Body -raidan digitaaliset dancehall-taustat. Sinny Sin Sins -kappaleen gospel-tunnelma on puolestaan kuin Mobyn hyödyntämiltä muinaislevytyksiltä. Albumin rytmiraidat ovat pääosin erittäin säästeliäitä ja kuivia, eivätkä välttämättä kovin kaukana Trickyn ennen uutta valtavirta-albumiaan suosimista biiteistä.
Run Come Save Me -levyllä ihastuttaa etenkin Manuvan avarakatseinen ajattelutapa. Rodney Smith on tunnustanut ihailevansa Radioheadia ja hän onkin viemässä hip hopia jonnekin, minne Thom Yorke yhtyeineen vei kitarapopin. Miksi tyytyä muiden asettamiin sääntöihin, kun voi luoda aivan omansa?