RUOTOMIELI: Neonvarjot

Arvio julkaistu Soundissa 1/2011.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Olen kiinnostuksella odottanut seuraajaa kolme vuotta sitten ilmestyneelle Ruotomielen Delta Citylle, joka teki vaikutuksen tummalla ja karhealla, monista suunnista ammentavalla intohimollaan. Nyt kun sellainen tulee, olen ymmällä. Kehitys on mennyt taaksepäin!

Arvio

RUOTOMIELI
Neonvarjot
Rockhopper

Olen kiinnostuksella odottanut seuraajaa kolme vuotta sitten ilmestyneelle Ruotomielen Delta Citylle, joka teki vaikutuksen tummalla ja karhealla, monista suunnista ammentavalla intohimollaan. Nyt kun sellainen tulee, olen ymmällä. Kehitys on mennyt taaksepäin! Neljäs levy on, päinvastoin kuin edeltäjänsä, kokonaan laulaja-kitaristi J. Aslak Räsäsen käsialaa, ja kummallisesti kärsii yleisimmästä lastentaudista: vaikutteet paistavat sulamattomina suoraan läpi. Kaiken lisäksi niiden lähteet on karsittu todella vähiin.

Delta Cityn tapaan Moses Hazyn Pekka Tuomen tuottama Neonvarjot kuulostaa siltä kuin Pelle  Miljoona laulaisi Springsteeniä ja tällä vaihteella pysytään. Rouhea anarkia tuntuu lähteneen bändistä saksofonistin mukana. Nykyinen kvartetti soittaa – sinänsä oikein hyvin – kurinalaisen kiltisti, riskejä ottamatta.

Teksteissä näkyy Räsäsen verbaalinen lahjakkuus, mutta fiilis on joka kappaleessa samaa päin helvettiä menemistä. Jos sointi ei olekaan raskas, niin kuuntelukokemus on. Nyt on Aslakilla ja pojilla asennetsekkauksen paikka. Sekoittakaa pakkaa ja lopettakaa kuvien kumartelu!

Lisää luettavaa