RUSH: Time Machine 2011: Live In Cleveland

Arvio julkaistu Soundissa 12/2011.
Kirjoittanut: Petri Silas.

Rush lempataan toistuvasti ja surutta proge-karsinaan, mutta siinä mennään metsään.

Arvio

RUSH
Time Machine 2011: Live In Cleveland
Roadrunner

Rush lempataan toistuvasti ja surutta proge-karsinaan, mutta siinä mennään metsään. Siinä missä progen perustekijä ja kenties tärkein ominaispiirre on jazzista omaksuttu improvisaatio ja hurjimmillaan ekstaattiseksi äityvä jamitteluhurmos, on Rush hionut jo vuosikaudet ilmaisunsa ja konserttinsa niin sanotun klassisen musiikin kaavan mukaan.

Ja sen tietää myös yleisö. Heinäkuusta 1974 kokoonpanolla Geddy Lee –Alex Lifeson – Neil Peart toimineen yhtyeen keikoille ei mennä hakemaan yllätyksiä, vaan seuraamaan huimien, mutta ennalta umpituttujen yksilösuoritusten elävää toteutusta.

Erinomainen uusi aihetodiste tästä traditiosta on Suomessakin poikenneella Time Machine -rundilla tallennettu livelevy, jonka pihvi on tietenkin klassikkoalbumi Moving Picturesin (1981) kokonaistulkinta. Soitinten nuotit osuvat kohdilleen, eikä Geddyn lauluakaan ole ajan hammas liikaa puraissut. Albumin varsinainen uutinen on seuraavalle studiolevylle tehtyjen BU2B:n ja Caravanin ensijulkaisu.

Kultin jäsenet ovat riemuissaan saadessaan hyllyynsä uutta, mutta on eri asia, millaisena Time Machine 2011: Live in Cleveland näyttäytyy sille, jolle orkesteri on ennalta tuntematon. Bändin taikapiiriin yli 20 vuotta sitten joutuneena olisikin kiehtovaa vaihtaa paikkaa sen kiven alta kömpivän kanssa, joka saa ensikosketuksen Rushiin vuonna 2011.

Lisää luettavaa