Ruotsalaistrio on saavuttanut viidennen pitkäsoiton rajapyykin. Truckfighters ei ole lähtenyt haastamaan itseään vaan jatkaa varsin tutun sapluunan käyttöä. Maalailevaa stoneria, jossa paino on sanalla maalaileva.
On aina rohkeaa avata albumi pitkällä, unenomaisella tunnelmoinnilla. Sellainen Calm Before The Storm kuitenkin on. Nimen enteilystä huolimatta Truckfighters ei koskaan saa myrskyä aikaan, vaan jää himmailemaan ja hitaasti paisuttelemaan. Biisit ovat kuin pitkiä nostatuksia ilman kliimaksia. Jälleen paino sanalla maalailu. Ja nostatuksetkin ovat varsin pidättyneitä, jalka jarrupolkimella lepäillen eteneviä.
Kaikkea alleviivaa jotenkin hengettömältä ja rutinoituneelta kuulostava soitto ja soundi. Ison vaikutelman antavassa soundissa on loppujen lopuksi paljon ilmaa.
Albumin kirkkaimmat ilonpilkahdukset ovat Hawkshaw’n aloittava rouhea bassosoundi ja -kuvio, rokkivaihteen löytävä The 1 sekä Storylinen kaunis wah-kitarasoolo. Valitettavasti muu aika menee joutokäyntiin, eikä homma niin sanotusti oikein lähde. Huonompaakin on kuultu, mutta myös paljon parempaakin.