Uuden Meksikon ja Teksasin kasvatteihin kuuluva Ryan Bingham on kulkenut yksinäisen tähden valtion rodeopiireistä onnellisten tähtien alle ja kantrin muusikkotähtien suopeaan seuraan. Dead Horses -yhtyeen kanssa hän levytti pari omakustannelevyä, mutta jakelijana toimiva Lost Highway nosti hänet suoraan ykkösluokkaan Marc Fordin (The Black Crowes) ja nyt T-Bone Burnettin tuottamilla albumeilla. Tukevinta lisäpotkua antoi Crazy Heart -elokuva, josta Binghamin ja Burnettin tekemä tunnari The Weary Kind toi Oscarin.
Bonusraidaksi lisätty herkkä leffabiisi täyttää paikkansa, mutta albumilla on monta yhtä vahvaa ja kiinnostavampaakin laulua. Kaikki ovat Binghamin omasta sävelkynästä, joka piirtää hyvin elämänmakuisesti värähtelevää jälkeä hartaan akustisen huuliharppufolkin, aidon bändikantrin ja tarpeen tullen terästyvän rockin säestyksellä.
Palettia voisi lähestyä lauluäänen värien kautta. Käheäsärmäisen äänen tulkintojen kirjo liukuu folk-kauden talking blues -Dylanista Arlo Guthrien lempeämpään laulantaan. Rankinta viskimurinaa on verrattu Tom Waitsiin ja Steve Earleen, mutta Steppenwolfin John Kay tulee elävämmin mieleen. Omalla äänellään Ryan Bingham kuitenkin laulaa ja omissa saappaissaan kulkee legendojen viitoittamaa maantietä pitkin.