SAMIAM: Astray

Syyttä suotta punk rockin kakkosdivisioonaan juuttunut Samiam teki viime vuosikymmenen alussa muutamia karussa emotionaalisuudessaan upeita albumeja ennen kuin levy-yhtiösählinkien ja muotivirtausten myötä hiipui unohduksiin. Alan merkittävin indie-pulju Burning Heart pelasti bändin saattamalla sen jälleen suuren yleisön tietoisuuteen, mutta auttamatta liian myöhään. Kehäraakkiutuminen on jo ehtinyt tapahtua ja Samiam on tuomittu kiertämään keikoillakin Millencolin, Blink 182:n ja muiden nuoremman polven punkpoppaajien kanssa lämmittelijän ominaisuudessa.
Tim O´Heirin (Folk Implosion, Sebadoh…) tuottamaan kuudenteen albumiin mennessä bändi on menettänyt otteensa ja Astray on pahasti biisien loppumisesta seuraavaa jäähdyttelyä. Ainahan Samiamissa on ollut enemmän poppia kuin punkkia, mutta nyt tempoa on laskettu vähän liikaakin ja albumin kalsean tunteettomat soundit ovat kiusallisen kirkkaana kuin korostamassa kuinka voimaa vailla yhtye 12 vuoden uran jälkeen onkaan. Ennen niin tarttuvilla melodioilla koskettanut nelikko on laskeutunut kasvottomalla MTV-rockillaan yhtä pohjalle kuin venäläinen ydinsukellusvene.
Ironisesti levyn ainoan valonpilkahduksenkin nimi on Dull. Osavastuuta on pakko sälyttää myös O´Heirille, sillä mies ainakin aiempien duuniensa perusteella luulisi osaavan lämpimämmän ja pienieleisemmän äänimaiseman rakentamisen. Nyt taitaisi olla korkea aika pistää pillit pussiin.