SASHA: Airdrawndagger

Ahkera reivailu Manchesterin Hacienda-klubilla 80-luvun acid house -pyörteissä vihki pohjois-englantilaisen Alexander Coen modernin tanssikulttuurin estetiikkaan ja dynamiikkaan. Ensimmäiset keikkansa DJ Sashana (omien sanojensa mukaan osaamatta edes käyttää levysoitinta) hän soitti vuosikymmenen lopulla. Pian hänellä oli jo oma ohjelma paikallisessa piraattiradiossa ja ovi Haciendan DJ-koppiinkin aukeni. 90-luvun alussa Sasha soitteli jo Britannian ohella paljon USAssakin. Levytys on kuitenkin tähän asti rajoittunut pelkkiin remixeihin ja harvoihin sinkkuihin (Xpander). Vasta Airdrawndagger on se tanssikansan pitkään odottama albumidebyytti.

69-minuuttinen hienostuneesti yhtenäinen, joskin 11 raitaan jakautuva, kokonaisuus toimii hyvin. Päinvastoin kuin usein näissä kehissä, sillä ei vieraile ketään popin, rockin tai R&B:n puolelta. Sen sijaan varsinaisia (muiden soittamia) instrumentteja perkussioista, bassokitarasta ja monista koskettimista aina cimbalomiin ja dulcimeriin asti kuullaan, vaikkei sitä helposti huomaa. Levy ei muutenkaan ole niin soolotyö kuin voisi luulla. Junkie XL on miksannut ja äänittänyt sen, ja kuuluu myös tuotantotiimiin sävellyksiinkin vaikuttaneen Charlie Mayn kanssa. Sound design on merkitty Simon Wrightille.

Vallitseva kuulaan avara, vaan ei kylmä linja on hyvin euroteknoinen. Tarkempi lajimääritys on vaikeaa: elementtejä on poimittu monista ala-genreistä. Bloodlockin bassolinjassa reggaeta myöten. Futuristisen kosmisilta maistuvat tunnelmat ovat yllättävänkin chillaavia. Hardcore-rytmejä ei löydy lainkaan, tässä on haettu kuunneltavuutta dynamiikkaa erityisesti painottaen. Sashan eurosympatiat viittaavat yhtä paljon Vangeliksen ja Tangerine Dreamin kuin Kraftwerkin suuntaan.