Earache oli 1980- ja 1990-lukujen taitteen mielenkiintoisimpia levy-yhtiöitä. Sillä oli tallissaan Napalm Death, Carcass, Morbid Angel ja Entombed. Huippulevyjä virtasi ulos ja huippubändejä sisään. Hiljalleen kärkiyhtyeet kuitenkin häipyivät ja Earache kadotti suuntansa vuosiksi.
Pitkästä aikaa Earachella tuntuu olevan näkemys julkaisuistaan. Visio on paluu vanhaan, sillä sen ykkösketjun bändit mättävät vanhaa thrashiä tai perinteikästä, melodista metallia. Tai näiden välimuotoa, jolla Savage Messiah asettuu mukavasti Evilen ja White Wizzardin välimaastoon.
Paitsi thrashinkatkua ja melodisen metallin lätkettä, taitava bändi puhisee myös näytönhaluja. Taituruus ja komeat soolospotit eivät silti johda tiluttelutaivaan tikapuille, vaan progemaisiin sävyihin metallin seassa, niin rakenteiden kuin soitonkin puolesta.
Bändin koukuttavaa heviä kunnellessa on helppo ymmärtää, miksi Nevermoren ja Queensrÿchen nimet ovat nousseet esikuvanomaisesti keskusteluun. Savage Messiah onkin siinä mielessä fiksu bändi, että sen musiikki välittää kaikuja metallin eri tyyleistä ja isommista bändeistä, mutta vain kaikuja: perusrauta on Savage Messiahia ja perinteitä kunnioittavaa metallia. Sen kertoo bändin nimikin.