Mielenkiintoisinta elektronista musiikkia syntyy usein ulkopuolisuudesta – tai sitten dogmaattisesta tee se itse -asenteesta, joka pakottaa hylkäämään konventiot ja väärinkäyttämään käsillä olevaa tekniikkaa. Jos kuitenkin haluaa valita sovinnaisemman reitin ja tehdä esimerkiksi elektronista poppia, niin tulisi huolehtia, että lopputulos ei vaikuta esikuvien laiskalta imitoinnilta. Newyorkilaisen School Of Seven Bellsin kolmannen levyn kohdalla on valitettavasti käynyt juuri näin.
School Of Seven Bells haluaa pultata kaikuisan shoegaze-eetoksen elektroniseen rytmiikkaan. Kenkiintuijottelun ohella ilmeisenä esikuvana toimii New Order, jonka soundia emuloidaan paikoin kiusallisenkin kuuliaisesti.
School Of Seven Bells kävisi oivallisesta tribuuttibändistä. Se pystyy säveltämään paikoin oiviakin popkappaleita, kuten vaikkapa moitteeton Scavenger osoittaa. Yhtyeen ääni ei kuitenkaan tunnu sen omalta juuri missään kohden.