Seasick Steve
Seasick Steven nousu valtavirran menestykseen on yksi riemastuttavimmista vahingoista, joita formaatti- ja trendivetoisessa musiikkibisneksessä on viime vuosina tapahtunut. Kuinka harvahampainen ja bluesia renkuttava entinen maankiertäjä voi keikkua indietyrkkyjen seassa kuuminta hottia janoavan julkisuusmyllyn keskellä?
Hyvä tuuri Jools Holland Show -kiinnityksen muodossa potkaisi vyöryn käyntiin, mutta kyllä juhlakalussa itsessään on olennaisin menestyksen edellytys. Vuosikymmenet ympäri maita ja mantuja resunnut soittaja on karismaattinen esiintyjä, joka tekee erinomaista juurimusiikkia. Steven riemukkaassa melskauksessa kuuluu useimmilta roots-alan uusilta yrittäjiltä täysin uupuva omakohtaisuuden tuntu.
Vaikka Seasick Steven tukena on nyt ylikansallisen levy-yhtiön muskelit, jatkaa maestro omalla ladullaan. Ylimääräisistä kielistä riisuttu kitara roikaa miehen päävehkeenä. Erityisesti rytmiikaltaan tappavan tehokasta luonnon boogieta maustetaan välillä banjolla ja välillä yksikielisellä diddley bow -soittimella. Pelkistäminen ei Steven tapauksessa tarkoita tylsämielistä jankkaamista ja sävyiltään köyhää kelaamista. Rakastettava partaturri osaa kirjoittaa mainioita kappaleita, joiden tunneskaala ulottuu lämpimästä folk-kerronnasta eläimelliseen juke joint -jytyytykseen.
Miehen energinen asenne summautuu albumin hirtehisellä nimiraidalla: ”Eniten pelkään sitä, että ennen kuolemaani muutun ikävystyttäväksi vanhaksi pieruksi.” Tämän levyn valossa pelko on aiheeton.
