Sataprosenttisen kulkuriuskottava blueskäppänä pitää paskan aitona. Artistin itsensä tuottamalla levyllä pääosassa ovat elämää nähnyt lauluääni ja huimaavasti svengaava kitarismi. Lähinnä yksi- ja kolmikieliset erikoiskepakot vinkuvat ja rutisevat slideputken alla ilmeikkäästi. Komppauksessa samat soittimet tanssivat ykkösen ympärillä nautinnollisen rytmikkäästi.
Noin kolme viidesosaa levystä vietetään tyrnävän bailurytinän äärellä. Mr. Seasickin ääni ja soittotatsi tuovat jytäbiiseihinkin syvyyttä. Hyviä esimerkkejä ovat nimibiisin Led Zeppelin -groove ja Back In The Doghousen boogietööttäys, joissa hyökätään rouhealla bändisoundilla.
Akustisissa soolonumeroissa koskettavuus nousee toiseen potenssiin, vaikka tempo ja svengi pysyvät korkealla. Underneath A Blue And Cloudless Sky on yhtä aikaa harras ja rokkaava. ”I’ll be there when your hair turns gray” -rakkaudentunnustuksen taustalla rullaava pikkailu todistaa, että herkistelyn ei tarvitse olla rytmitöntä jollotusta.
Levy ei lisää partasuun taiteilijakuvaan mitään ennen kuulematonta, mutta ehjäähän on tunnetusti turha korjailla.
