Kuulijoiden pelottelu on ruma temppu. Seasick Steven uuden levyn ekassa biisissä Started Out With Nothing on yhtä paljon räkää ja hikeä kuin keskiverto Ben Harper -vedossa. Sehän ei sovi miehelle, jonka taustatarinaan kuuluu junilla hoopoilu ympäri Yhdysvaltojen. Onneksi loppulevy onkin karkeammalla paperilla hiottua tavaraa.
Jo toisessa biisissä Walking Man, vaikka se onkin akustinen hissuttelu, on aivan erilainen lataus. Ja sitten ne rajummat rypistykset… Seasick Steve tarjoaa oppitunnin siitä, miten niukasti funkin voi rakentaa. Parhaimmillaan siihen ei tarvita muuta kuin ärsyttävä hyönteinen ja paska kitara, jota soittaja ei omaksi ihmetyksekseen ole vielä heittänyt roskiin. Näistä on tehty Chiggers, ehkä kovan levyn huippukohta.
Vanhemmalla iällä ilkikuriseksi herennyt Nick Cave tekee hienon vierailun irstaalla Just Like A Kingillä. Thunderbird on päräyttävä muistutus siitä, että jos aikoo viinasta laulaa, sitä olisi paras juoda. Rampautumisesta kertova St. Louis Slim pistää myös tanssijalan (kirjaimellisesti) vipattamaan.
Aina välillä usko bluesin elinvoimaisuuteen meinaa loppua, mutta sitten tulee tällaisia tapauksia.
