Perspektiivi voi hämärtyä, kun puhutaan 30 vuoden takaisista asioista. Sehr Schnell ei ollut kuuluisin eikä merkittävin suomalaisen punkin ensimmäisessä aallossa vaikuttanut porukka, mutta yhtä kaikki tärkeä osa liikettä ja liikehdintää. Silti väkisinkin hämmentää, kun tajuaa, kuinka pienen hetken verran se – ja monet muut aikakauden bändit – olivat aktiivisia.
Sehr Schnellin luovin kausi käsitti ainoastaan vuodet 1978-79. Maineensa se keräsi esiintymällä 70-luvun tärkeimmällä valtavirran punk-dokumentilla eli Pohjalla? -kokoelmalla (1978). Omaan pitkäsoittoon asti Sehr Schnell ei koskaan ehtinyt.
Nimettömäksi jäänyt kokoelma niputtaa yhteen Sehr Schnellin koko levytetyn tuotannon sekä bändistä irtautuneen rytmiryhmän jatkoprojektin Mik Monton ainoaksi jääneen singlen. Paljon kertoo sekin, että levylle mahtuu näiden lisäksi vielä julkaisematon, käppäinen keikkatallenne lokakuulta 1978. Musiikillisesti bändi tallusteli samoja polkuja isoveljiensä Pelle Miljoonan ja Eppu Normaalin kanssa. Nykynäkökulmasta katsoen kiltisti. 70-luvun Suomessa Sehr Schnell nostatti silti kulmakarvoja.
Sehr Schnell ei kirjoita historiaa vieläkään uusiksi eivätkä sen iskevimmätkään kappaleet, kuten hellyyttävästi tamppaava Tekopyhä, tule ensimmäisenä mieleen, kun suomalaisista punk-klassikoista puhutaan. Silti sekä yhtye että tämä kokoelma ovat tarpeellinen osa suomipunkin historiankirjoitusta.
