SEREMONIAMESTARI: Omin sanoin

On itse asiassa aika helvetin tylsää, että Suomessa missit ja muut bimbot ovat kiinnostuneita vain jääkiekkoilijoista ja bisnesmiehistä eivätkä rocktähdistä. Isossa maailmassa melkein kaikilla menestyneillä muusikoilla on kainalossaan malli ja filmitähti, mutta ainakaan vielä Seremoniamestarin tai edes Petri "Pillumagneetti" Nygårdin valloituksista ei ole saatu lukea iltapäivä- tai muista juorulehdistä.
Suomessa myös rap-musiikki on tyystin toisenlaista kuin sen syntysijoilla. Viime vuoteen asti kellareista kadulle on noussut lähes pelkästään erilaisia huumoriviritelmiä. Nyt on kuitenkin framille astunut myös joitakin artisteja, jotka voi ottaa melkein vakavasti.
Tampereen West Siden Seremoniamestarin esikoisalbumi jatkaa Viesti- ja Kappale kauneista suomiriimiä-hittien reseptiä. Skillsters -kaksikon pelkistetyt rytmitaustat svengaavat rennosti ja jaksottavat Seremoniamestarin tarinat pop-musiikista tuttuun säkeistö-kertosäe-muottiin. Tulevista hittityrkyistä tarttuvimmat ovat kesäisestä kaljottelusta kertova Ihana päivä sekä Turha jätkä, jolla vierailee Paha-Petri Nygård ja jonka hokema on Kummeli-mittapuulla parasta a-ryhmää.
Seremoniamestari ei yritä tuoda Amerikkaa Suomeen, vaan kertoo kaupunkien kerrostaloalueilla kasvaneille nuorille kovin tutusta ympäristöstä. Hänen stoorinsa ovat hauskoja ja tarkkanäköisiä, mutta valitettavasti miehen ulosannissa on vain yksi väri ja sekin on hiukan liian harmaa. Vanhoista leffoista ja iskelmistä napatut samplet piristävät kokonaisuutta ja tuovat musiikkiin havumetsien tuoksun, mutta konsepti tuskin kestää kovin monen levyn ajan. Jotain muuta on siis tarjottava jo ensi kerralla, mutta siitä ei kannata vielä murehtia.
Omin sanoin on oivaltava ja ainakin tämän kesän ajan pinnalla pysyvä esikoiskiekko. Parasta kuulemaani suomenkielistä rappia, sekä riimeiltään että taustoiltaan, ovat kuitenkin yhä Pölyn vain vinyylinä julkaistut huuruiset eepokset.